Kun älypuhelimet ja niillä keikkojen kuvaaminen sekä videointi alkoi yleistyä 2000-luvulla, nousi monien muusikoiden, fanien ja konserttipaikkojen omistajien riveistä pyyntö: nauttikaa keikasta, kunhan kamerat pysyvät taskuissa. Vuoden 2009 loppupuolella Apple, jonka iPhonet olivat yksi tärkeimmäistä välineistä konserttikuvaukseen, käytti tilaisuuden hyväkseen vastata pyyntöön teknologian avulla. Yirtys haki patenttia keksinnölle, jolla Applen puhelinten kameroita voitaisiin hallinnoida infrapunasäteen avulla, ja ottaa älypuhelinten kamerat pois päältä silloin kun muusikko ei halua tulla kuvatuksi. Kuluneen kesäkuun 28. päivänä Applen blogi raportoi että patentti (julkaistu alunperin 2011) oli hyväksytty.
Useimmat keikkapaikat antavat artistien ja heidän managereidensa päättää säännöt amatöörivalokuvaamiselle, ja monet muusikot ovat yrittäneet vedota yleisöön eri tavoin saadakseen käytännön vähenemään. Savages laittoi keikoilleen lapun kertoen yleisölle että keikkojen taltioiminen estää kaikkia ”antautumasta täysin”, kun taas Yeah Yeah Yeahs kehotti suoraan fanejaan pistämään puhelimet piiloon. She & Him pyysi yleisöään ottamaan kamerat pois ja katsomaan keikkaa ”3D:nä”. Don Henley vetosi tuleviin Eagles reunion –konserttikävijöihin: ”Haluaisimme että he kokisivat tämän yleisössä sen sijaan että katsoisivat keikkaa huonolaatuiselta videolta joka kuulostaa hirveältä”. Kontrollifriikkinä tunnettu Prince käytti omia järjestyksenvalvojiaan apuna kamerakiellon toimeenpanemiseksi. Sulkeutunut laulaja-lauluntekijä Jeff Magnum kielsi valokuvaamisen konserteissaan, yhden kriitikon mukaan, suojellakseen mystistä vetovoimaansa. Eivät yksin muusikot, myös monet fanit näkevät tällaiset pyynnöt vanhurskaana yrityksenä saada huomio takaisin esitykseen.
Näinä samoina kuluneina kuutena vuotena, älypuhelinten kamerat ovat jalostuneet ei vain jokapäiväisten hetkien tallennustyökaluiksi, vaan Black Lives Matter -liikkeen ja Orlandon yökerhon ammuskelun valossa, ne nähdään nyt myös hätäkommunikaation ja mahdollisen virallisen taltioinnin välineinä. Ilman älypuhelimen kameraa monen konserttikävijän olo voisi olla paljon turvattomampi. Applen omat menettelyt liittovaltion virkavallan kanssa yksityisyyteen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyen vaikuttavat myös patentin sisältämiin ideoihin.
2015 Joulukuun San Bernardinon verilöylyn tapahduttua Apple kieltäytyi noudattamasta FBI:n käskyä murtaa yhden ammuskelijan iPhonen salaus, väittäen, että jos tähän käytettävä ohjelmisto vuotaisi vääriin käsiin, jokaisen iPhonen omistajan yksityinen data olisi vaarassa.
Vaikka kameran esto konsertissa olisikin hyvin kaukana terroristin puhelimen dataan käsiksipääsystä, ajatus siitä että Apple tarjoaisi mahdollisuuden deaktivoida laite etänä, nousee huimaavan erilaisesta tekno-poliittisesta maisemasta vuonna 2016 kuin 2009. Ajatellanpa uudelleen San Bernardino -tapausta: mitä jos poliisiyksiköt olisivat voineet käyttää samaa teknologiaa muutoin niin rauhallisissa poliittisissa protesteissa? Kuva ”on-off” –nappulasta patenttidokumentissa demonstroi, että vaikka pantaisiin käytäntöön, infrapuna-ominaisuus saattaisi olla enemmänkin valinnaisuus, käytännöllisempi jakamaan tietoa museonäytöksen valokuvaajille kuin automaattisesti laittamaan kamerat pois päältä. On myös täysin mahdollista että Applen hakemus lähetettiin vain sen varmistamiseksi, etteivät muut voisi ehtiä ensin tämän idean kanssa.
Mutta entäpä lukollinen kotelo? Vuonna 2015 San Franciscolainen startup-yritys Yondr esitteli kivikautisversion Applen infrapuna -patentista: lukollisen puhelinkotelon, jonka avaus onnistuisi vain skannaamalla se keikkapaikan aulassa tai ulkopuolella. Yondr on suonut hupia stand-up koomikoille, mutta Alicia Keys ja Lumineers ovat kehuneet keksintöä – sen lisäksi että sen avulla estetään materiaalin levitys, keksintö auttaa myös luomaan täysin ”puhelin-vapaan” tilan missä nauttia esityksestä.
Apple, joka on luonut maineensa virtaviivaisille laitteille, ei ikinä loisi jotain niin vaatimatonta kuin lukollinen kotelo. Infrapunasäde tekee saman työn näkymättömästi ja tarkemmin. Primäärilogiikka molempien keksintöjen takana on kuitenkin samankaltainen: teknologian poistaminen johtaa syvempään, rikkaampaan livemusiikki-kokemukseen. Tämä tarkoittaa tosin jättämättä huomioimatta, että jopa kaikista intiimimmillä klubikeikoilla tarvitaan teknologiaa esimerkiksi valaistukseen, mikrofonien asennukseen, kitarapedaaleihin, vahvistimiin ja kaiuttimiin. Teknologian ulkopuolista tilaa ei siis ole olemassa pop ja rock -konserteissa. Voidaan ainoastaan kiistellä siitä, mitkä teknologiat ovat tai eivät ole tarkoituksenmukaisia.
Sen sijaan että vain hyväksyisimme Applen infrapuna-ratkaisun, parempi ratkaisu on antaa keskustelun aiheesta jatkua muusikoiden ja yleisöjen välillä, eikä vain kääntää vivusta. Levytysbisnes oppi digitaalisten oikeuksien hallinnoinnissa epäonnistuttuaan – jossa käytettiin näkymätöntä teknologiaa rajoittamaan maksavan mp3-kuluttajan oikeuksia – että digitaalisten levytysten täytyy liikkua vapaasti jotta ne voivat saavuttaa kulttuurillisen ja sosiaalisen potentiaalinsa. Sama pätee keikkabisnekseen: taltioidessaan livekonsertin visuaaliseksi muistoksi, miljoonat maksavat fanit saavat elintärkeän muiston ohikiitävästä hetkestä. Joten antaa keikkapaikoille lappujen laiton ja lavalta julistamisen jatkua, ja annetaan ihmisten päättää kuinka vastata tähän. Ei muuteta joustavaa, tuotteliasta sosiaalista koodia tiukaksi teknologiaohjelmaksi.
