MINUN IRON MAIDEN TOP 3 -BIISINI, osa 3, Knipi

Kirjoittanut Live Nation Finland / May 12, 2018

Maailman suurimpiin metalliyhtyeisiin lukeutuva Iron Maiden tuo Suomeen toukokuun lopussa Legacy of the Beast -kiertueensa. Kiertueen settilistaan lukeutuu laaja valikoima yhtyeen 1980-luvun materiaalia sekä muutamia yllätyksiä tuoreemmilta albumeilta. Bändi kuuluu luonnollisesti lukuisten suomalaisten artistien suosikkeihin - kysyimme muutamia heistä kertomaan omat top 3 -suosikkinsa Iron Maidenin laajasta tuotannosta. Kolmannessa ja viimeisessä artikkelissa Egotripin Knipi paljastaa kolme suosikkia yhtyeen laajasta tuotannosta.

Knipi, Egotrippi

Mun elämässä Iron Maiden astuu kuvaan jossain 80-luvun alkupuolella. Kaverini joka oli minua vuoden tai pari vanhempia äänitti mulle Iron Maidenin ekan ja Killersin ja olin myyty. Mulle ehkä ne tärkeimmät Maiden-levyt ovatkin juuri nämä kaksi ensimmäistä joissa Paul Di Annon sielukas tapa laulaa on saa vieläkin ihon kanan lihalle. Number of the Beast ilmestyi mun levykokoelmaan hieman myöhemmin ja eihän kyseisen levyn ja Bruce Dickinsonin erinomaisuutta voi millään kiistää. Muistan aluksi olleeni skeptinen kun bändiin tuli uusi laulaja mutta se fiilis kyllä katosi viimeistään parin ekan biisin aikana. Sekä Iron Maiden että AC/DC onnistuivat noihin aikoihin laulajan vaihdoksissaan todella hyvin.

Powerslave-kiertueellaan yhtye kävi myös Helsingin jäähallissa joka oli mulle ensimmäinen iso jäähallikeikka. Vaikuttava kokemus kaikin puolin. Lämppärinä oli muuten juuri Shout at the Devil-levynsä julkaissut Mötley Crüe joka sekin teki vaikutuksen.

Maidenin ekat viisi levyä on mulle kaikki tosi tärkeitä. Erittäin hienoja hetkiä on yhtyeellä kyllä senkin jälkeen mutta oma tiivis suhteeni katkesi jossain 80-luvun lopulla. Jollain tavalla Iron Maiden kuitenkin tuntuu olleen elämässäni aina.

Tällaisen yhtyeen tuotannon tiivistelmä kolmeen parhaaseen biisiin on sula mahdottomuus, mutta nämä kolme nyt tuli ekana mieleen.

1. Remember Tomorrow

Erittäin kaunis ja herkkä biisi jossa Di Annon laulu tulee todella iholle. Tapanani oli nuorempana sammuttaa valot ja kuunnella tätä pimeessä ja kuvitella olevani bändissä.

2. Wrathchild

Tässä taas Di Annon voima tulee aivan eri tavalla esiin kuin edellisessä biisissä. Herran tapa rönsyillä ja sylkeä tekstiä hieman nuhaisella äänellään on jopa vähän punkahtavaa. Steve Harris tietty kieltää kaikki viittaukset punkkiin mutta ei se väite tässä biisissä ihan tuulesta temmattu ole. Biisi on täynnä toinen toistaan hienompia riffejä.

3. Number of the Beast

Jotta tää ei menisi pelkästään Di Annon hehkuttamiseksii, täytyy hattua nostaa myös Dickinsonille jonka laulusuoritus kyseisellä raidalla on vertaansa vailla. Klassikkoasema on täysin ansaittua.